Onko tämä ns. hälyyttävää? Pitäisikö vain lopettaa blogi?

Kynsiblogini taitaa pikku hiljaa olla tekemässä kuolemaa. Oon monesti laittanut merkille, että "joo edellinen postaus on tehty joulunaikaan..." Kuitenkin viikossa useampana päivänä tulee luettua blogeja. En tiedä enää, haluanko pitää blogia pystyssä vaan sen takia, että se on ollut jo pari vuotta intohimoni, mutta eipä ole enää. En tiedä, onko järkeä postailla vaan sen takia että "tuleepahan blogiin täytettä". Ihanaa oli, kun keksin, että haluan alkaa laittaa tänne noita kirjejuttuja. Se oli kai blogini pelastus. Lukijat halusivat silti nähdä enemmän kynsiä kuin askartelua, mutta minua alkoi kiinnostaa paljon enemmän askartelupuoli. Onhan tässä kuukauden aikana tullut tehtyä kynsiä, aika paljonkin, mutta yhdetkään niistä ei ole blogiin päässyt. Onko tämä ns. hälyyttävää? Pitäisikö vain lopettaa blogi? Tai oikeammin lopettaa postaaminen.

Minuu kiehtoo edelleen tuo ajatus pelkästään askartelublogin pyörittämisestä. Olisi ihana vain postailla, että minkälainen kirje kolahti postilaatikkoon tänään tai minkälaisen lähetin. Mutta tulisko siitäkään loppujen lopuksi mitään? Ainakaan mitään suurta tuskin. Olis se hetken aikaa ihanaa ja intohimo olis valloillaan, mutta miten sitä intohimoa sitten pidetään yllä? Entä jos tekisin sitä blogia vain itseäni varten, ottaisin lukijat- palkin pois, jotta siitä ei tulisi mikään motivaattori/pakote postailulle.

Paljon on siis ajatuksia blogin suhteen. Mutta en tiedä onko mikään niistä niin järin vahvalla perustalla. Ainakaan en näe enää tulevaisuutta kynsiblogini suhteen. Muutama päivä sitten pureskelin kynteni taas (!!!) ja ei minuu kyllä huvita niitä lakkaillakaan. Mutta hei, ajat muuttuu, ihmiset muuttuu. Ei pidä jäädä jumittaa liikaa johonkin mikä joskus oli Se Juttu tai mikä joskus oli parasta. Vaan antaa ittensä mennä eteenpäin, tehä jotain muuta.

Onhan mielessä pyörinyt myös lifestyle- blogin kirjoittaminen, mutta loppujen lopuksi en halua kertoa itsestäni niin paljon, vaikka olisi ihana kirjoittaakin paljon, toisaalta en halua blogia joka olisi vain pinnallinen, - ei kertoisi minusta mitään.

Joten tuokin ajatus lentää roskakoriin. Selvästi olen muutoksen kynnyksellä. Kyselen itseltäni mitä haluan blogini suhteen, mitä haluan oikeasti tehdä vapaa-ajalla, mitä haluan! On jotenkin haikea olo, että tähänkö tää nyt sit tyssäsi, mutta kuitenkin vapautunut olo. - En enää ole sidottu tähän, en enää ole sidottu blogimaailmaan muottiin tai kynsiblogienmuottiin.

Jatkan nyt etsimistöitä. Etsin sitä mitä haluan tehdä. Jossain syvällä kuitenkin on postailuinto. Kirjoittamisen into. Mutta en vain tiedä miten sitä toteuttaisin. Tai onhan minulla pystyssä runoblogi, jota päivitän aika ahkerasti ja uusi, oppimispäiväkirjablogi. Mutta haluan niin kovasti... kirjoittaa enemmän itsestäni, ajatuksistani, päivistäni.. auringonpaisteesta, ostoksista, kirjeistä, joskus tehdyistä kynsistä, kavereista, uskosta, kahvista, tai mistä vaan. Mikä minua siis oikein estää??? Minä itse.

 Olihan miulla mukavat 2,5 vuotta tämän blogin kanssa. Oli niin kutkuttava tunne, kun näki, että uusia lukijoita tulee ripotellen blogini pariin. Uudet kynsilakkalöydöt ja taitojen kehitys oli ihana tallettaa blogin sisälle. On niin paljon oikeastaan sellaisia huippuhetkiä, joita on ihana kalastella tämän kaiken jälkeen täältä blogin uumenista.

Kiitos juuri sinulle, joka seurasit blogini kulkua. Oli se sitten kaksi kuukautta tai kaksi vuotta, oli ihana saada sinut lukijakseni. ♥

Tässä vielä blogini parhaimmat kynnet, jotka piristivät omaa silmääni eniten ja joita on ihana tuijotella vielä tänäkin päivänä ruudulta.

Runotyttö kiittää ja vilkuttaa. Kuinka moni muuten jaksoi lukea tämän kokonaan?